Jatkuva väsymys ja pitkittyneet oireet – mitä kehossa oikeasti tapahtuu?
Aug 25, 2026
Mitä jatkuvan väsymyksen ja muiden pitkittyneiden oireiden taustalla voi tapahtua – ja miten keholle voidaan luoda paremmat edellytykset palautumiseen.
Jos kärsit jatkuvasta väsymyksestä, uupumuksesta, aivosumusta, huimauksesta, vatsavaivoista, kivuista, sydämentykytyksistä tai muista pitkään jatkuneista oireista, olet todennäköisesti etsinyt vastauksia jo pitkään.
Ehkä olet miettinyt oireidesi johtuvan
- raudanpuutteesta
- suolistosta
- hormoneista
- tulehduksesta
- vitamiinien puutoksista
- mitokondrioista
- tai solujen energiantuotannosta
Mutta miten ne kaikki liittyvät toisiinsa – ja mitä kehossa oikeastaan tapahtuu silloin, kun oireet jatkuvat pitkään?
Mistä jatkuva väsymys ja pitkittyneet oireet voivat johtua?
Jatkuvalle väsymykselle ja muille pitkittyneille oireille voi olla monia syitä. Siksi oireiden taustalta on tärkeää selvittää mahdolliset sairaudet ja esim. hoidettavat puutostilat.
Joskus oireet kuitenkin jatkuvat kuukausia tai vuosia, vaikka yksittäistä selittävää tekijää ei löydy. Toisinaan tutkimuksissa taas löydetään erilaisia fysiologisia muutoksia, mutta niiden hoitamiseen ei ole yhtä yksittäistä täsmäkeinoa.
Esim. ME/CFS:n eli kroonisen väsymysoireyhtymän tutkimuksissa on havaittu muutoksia mm. autonomisen hermoston toiminnassa, immuunijärjestelmässä, aineenvaihdunnassa ja solujen energiantuotantoon liittyvissä prosesseissa.
Pitkittyneet oireet voivat siis näkyä kehossa hyvin monella tasolla.
Tässä kohtaa kehoa onkin hyödyllistä tarkastella yksittäisten osien sijaan kokonaisuutena.
Hermosto, immuunijärjestelmä, hormonitoiminta, aineenvaihdunta ja solut eivät toimi toisistaan erillään. Ne viestivät jatkuvasti keskenään ja mukauttavat toimintaansa sen mukaan, mitä kehossa ja ympäristössä tapahtuu.
Yksi tämän kokonaisuuden kannalta tärkeimmistä järjestelmistä on autonominen hermosto.
Miten autonominen hermosto vaikuttaa jatkuvaan väsymykseen ja muihin oireisiin?
Autonominen hermosto säätelee jatkuvasti sellaisia kehon toimintoja, joita meidän ei tarvitse tietoisesti ohjata.
Se osallistuu esim. sykkeen, verenkierron, verenpaineen ja ruoansulatuksen säätelyyn sekä toimii tiiviissä vuorovaikutuksessa hormonitoiminnan ja immuunijärjestelmän kanssa.
Sen tehtävänä on myös auttaa kehoa mukautumaan siihen, mitä ympärillämme tapahtuu.
Jos kohtaisit esim. metsässä karhun, sinun ei tarvitsisi käskeä kehoasi valmistautumaan - hermostosi tekisi sen automaattisesti.
Syke kiihtyisi, verenkierto muuttuisi, stressihormoneja vapautuisi, lihakset valmistautuisivat toimintaan ja ruoansulatuksen kaltaiset toiminnot jäisivät hetkellisesti vähemmälle huomiolle.
Keho siis muuttaa fysiologiaansa sen mukaan, millaiseen tilanteeseen sen täytyy mukautua.
Normaalisti tämän järjestelmän kuuluu olla joustava. Kun tarvitsemme toimintakykyä, keho pystyy aktivoitumaan. Kun tilanne on ohi, sen pitäisi pystyä palaamaan kohti lepoa, palautumista ja normaaleja ylläpitäviä toimintoja.
Pitkittyneissä oireissa juuri tämä säätely voi häiriintyä.
Keho voi jäädä tavallista herkemmin valmiustilaan, reagoida voimakkaasti asioihin, jotka eivät todellisuudessa ole vaarallisia, tai palautua kuormituksesta tavallista hitaammin.
Tämä voi näkyä hyvin erilaisina oireina esim. väsymyksenä, univaikeuksina, sydämentykytyksinä, huimauksena, vatsa- ja suolisto-oireina, kipuna, aivosumuna tai heikentyneenä kuormituksen sietona.
Ja tässä tullaan yhteen tämän tekstin tärkeimmistä kohdista:
Hermoston hälytystila ei ole vain tunne. Se on fysiologinen tila, joka vaikuttaa koko kehon toimintaan.
Pitkittynyt stressijärjestelmien aktivaatio on tutkimuksissa yhdistetty muutoksiin mm. autonomisen hermoston, hormonitoiminnan ja immuunijärjestelmän toiminnassa.
Vaikutukset eivät siis jää vain hermostoon, vaan voivat ulottua laajasti koko kehon fysiologiaan.
Mitä pitkittyneissä oireissa voi tapahtua solutasolla?
Kun puhutaan jatkuvasta väsymyksestä ja ME/CFS:stä, keskustelu kääntyy usein mitokondrioihin ja solujen energiantuotantoon.
Eikä syyttä.
Mitokondriot tunnetaan erityisesti niiden tärkeästä tehtävästä solujen energiantuotannossa, mutta niiden tehtävät ovat tätä laajemmat. Ne osallistuvat myös esim. aineenvaihdunnan, solujen viestinnän ja stressivasteiden säätelyyn.
ME/CFS-tutkimuksissa on havaittu muutoksia mm. energia-aineenvaihdunnassa ja mitokondrioiden toimintaan liittyvissä prosesseissa.
Mutta on tärkää ymmärtää, että solutasolla havaittu muutos ei automaattisesti tarkoita, että solu tai mitokondrio olisi pysyvästi rikki.
Myös solut mukauttavat toimintaansa sen mukaan, millaisia viestejä ne saavat ympäristöstään ja muualta kehosta.
Tästä päästään kiinnostavaan ilmiöön nimeltä Cell Danger Response eli solujen vaaravaste.
Cell Danger Response – myös solut reagoivat uhkaan
Cell Danger Response kuvaa solujen aineenvaihdunnallista puolustusvastetta erilaisiin biologisiin, kemiallisiin ja fysikaalisiin uhkiin.
Lääkäri ja tutkija Robert Naviaux on kuvannut, kuinka solun toiminta ja aineenvaihdunta muuttuvat tällaisessa puolustusvasteessa. Myös mitokondriot ovat siinä keskeisessä roolissa.
Kun solu havaitsee uhkaa tai vauriota, sen toiminnan painopiste muuttuu.
Energiaa ja resursseja suunnataan eri tavalla.
Aineenvaihdunta muuttuu.
Solujen välinen viestintä muuttuu.
Myös mitokondrioiden toiminta muuttuu osana puolustusvastetta.
Solutasollakin tapahtuvat muutokset voivat siis olla osa kehon pyrkimystä suojella ja selviytyä.
Tämä on oikeastaan sama perusperiaate, jonka näemme koko kehon tasolla.
Kun keho havaitsee vaaran, se muuttaa toimintaansa tavalla, joka auttaa selviytymään senhetkisestä tilanteesta. Kaikkia voimavaroja ei silloin suunnata esim.ruoansulatukseen, palautumiseen tai pitkän aikavälin ylläpitoon.
Naviaux'n tutkimusryhmä havaitsi ME/CFS-potilailla laaja-alaisia aineenvaihdunnallisia muutoksia useissa aineenvaihduntareiteissä ja kuvasi kokonaisuutta koordinoituneena hypometabolisena vasteena.
Tämä auttaa katsomaan solutason löydöksiä hieman eri tavalla.
Jos tutkimuksissa havaitaan muutoksia mitokondrioiden toiminnassa tai solujen energia-aineenvaihdunnassa, se ei siis automaattisesti tarkoita, että mitokondriot tai solut olisivat pysyvästi vaurioituneet.
Kyse voi olla myös siitä, että solut ovat muuttaneet toimintaansa ja mukautuneet vallitseviin olosuhteisiin.
Ja tällä erolla on kuntoutumisen kannalta valtava merkitys.
Jos ajattelemme kehoa kokoelmana rikkoutuneita osia, ratkaisuksi muodostuu helposti jokaisen yksittäisen osan korjaaminen erikseen.
Mutta jos ymmärrämme, että kehon toiminta voi muuttua osana suojaavaa ja mukautuvaa vastetta, huomio voidaan suunnata yksittäisten muutosten korjaamisesta siihen, miten voimme luoda keholle paremmat olosuhteet siirtyä puolustuksesta kohti normaalia toimintaa, palautumista ja korjaamista.
Mitä kehossa tapahtuu, kun se pääsee pois jatkuvasta hälytystilasta?
Kehoa ei ole tarkoitettu olemaan jatkuvasti levossa – eikä jatkuvasti hälytystilassa.
Terve hermosto on joustava. Se pystyy aktivoitumaan silloin, kun tarvitsemme energiaa ja toimintakykyä, ja palaamaan sen jälkeen takaisin kohti lepoa ja palautumista.
Juuri tämä palautumisen vaihe on kuntoutumisen kannalta tärkeä.
Autonomisen hermoston parasympaattisesta puolesta käytetäänkin usein nimitystä “rest and digest” eli lepää ja sulata.
Kyse ei ole vain siitä, että olo tuntuu rauhallisemmalta, vaan myös kehon fysiologia muuttuu. Kun välitöntä puolustautumista ei tarvita, kehon ei tarvitse suunnata samalla tavalla voimavarojaan valmiustilaan. Ruoansulatus aktivoituu, energiaa säästetään ja elimistö pyrkii palauttamaan sisäistä tasapainoaan eli homeostaasia.
Samalla kehon omat ylläpito-, korjaus- ja uudistumisprosessit pääsevät paremmin tekemään työtään. Soluja ja kudoksia korjataan ja uudistetaan, immuunijärjestelmän toimintaa säädellään ja elimistö palauttaa itseään kuormituksen jälkeen.
Tästä on saatu hyvin konkreettista tutkimusnäyttöä esim. haavojen paranemisesta. Tutkimuksissa pitkittynyt psykologinen stressi on ollut yhteydessä hitaampaan haavojen paranemiseen, ja taustalla on havaittu mm. stressihormonien ja immuunijärjestelmän toimintaan liittyviä mekanismeja.
Kyse ei siis ole vain siitä, että stressaantuneena tuntuu huonommalta - kehon fysiologinen tila voi vaikuttaa myös sen biologisiin korjausprosesseihin.
Siksi kuntoutumisessa emme tavoittele sitä, että ihminen olisi koko päivän mahdollisimman rauhallinen. Tavoitteena on joustava hermosto: järjestelmä, joka pystyy aktivoitumaan silloin, kun tarvitsemme energiaa ja toimintakykyä - ja palaamaan sen jälkeen takaisin kohti palautumista.
Kun keho pääsee yhä useammin pois jatkuvasta hälytystilasta, sen normaaleille palautumis- ja korjausprosesseille syntyy paremmat olosuhteet.
Ja koska myös solujen toiminta ja aineenvaihdunta mukautuvat ympäristöönsä, myös solutason toiminnalla on mahdollisuus vähitellen muuttua.
Tämä auttaa ymmärtämään, miksi hermoston säätelyyn vaikuttaminen voi olla tärkeä osa kuntoutumista myös silloin, kun oireet ovat hyvin fyysisiä.
“Mutta ME/CFS on fysiologinen sairaus”
Tämä on tärkeä huomio.
ME/CFS on sairaus, johon liittyy todellisia fysiologisia muutoksia.
Mutta fysiologinen sairaus ja hermoston säätelyyn vaikuttaminen eivät ole toistensa vastakohtia.
Hermostokin on fysiologiaa.
Aivot ovat fysiologiaa. Neuroplastisuus on fysiologiaa.
Autonominen hermosto osallistuu mm. sydämen toiminnan, verenkierron ja ruoansulatuksen säätelyyn sekä toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa hormonitoiminnan ja immuunijärjestelmän kanssa.
Myös ME/CFS:ssä on tutkimuksissa havaittu autonomisen hermoston poikkeavaa säätelyä.
Siksi fysiologisten muutosten löytyminen ja hermoston säätelyyn vaikuttaminen eivät ole ristiriidassa keskenään.
Hermoston kautta voidaan vaikuttaa fysiologiaan.
Kun työskentelemme hermoston säätelyn kanssa, emme siis työskentele “mielen” kanssa fyysisen kehon sijasta. Pyrimme vaikuttamaan yhteen keskeiseen järjestelmään, joka osallistuu koko kehon toiminnan säätelyyn.
Tavoitteena ei ole vakuutella ihmiselle, ettei hänen kehossaan tapahtuisi mitään, vaan tavoitteena on auttaa koko järjestelmää siirtymään yhä useammin selviytymisestä kohti palautumista.
Mikä auttaa jatkuvaan väsymykseen ja pitkittyneisiin oireisiin?
Jos keho on ollut pitkään kuormittuneessa ja suojaavassa tilassa, kuntoutumisessa ei ole kyse vain siitä, että pitäisi levätä enemmän tai tehdä muutama hermostoa rauhoittava harjoitus.
Tavoitteena on auttaa koko järjestelmää vähitellen takaisin kohti joustavampaa toimintaa - niin, että keho pystyy aktivoitumaan silloin, kun sitä tarvitaan, mutta myös palautumaan sen jälkeen.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esim. kuormituksen tasapainottamista, jatkuvan yliyrittämisen ja romahdusten kierteen katkaisemista, oireisiin liittyvän pelon ja tarkkailun vähentämistä, turvallisuuden kokemusten vahvistamista, tunteiden ja sisäisen kuormituksen huomioimista sekä vähittäistä palaamista kohti tavallista elämää.
Kyse ei siis ole mistään yhdestä “hermostoharjoituksesta”, joka muuttaa tilanteen.
Kyse on siitä, että keho saa yhä uudelleen kokemuksia ja fysiologisia olosuhteita, joissa sen ei tarvitse jatkuvasti valmistautua, puolustautua ja suojella.
Mitä jos kehosi ei tarvitsekaan taas uutta korjausprojektia?
Kun oireet ovat jatkuneet pitkään, on täysin ymmärrettävää etsiä vastauksia ja kokeilla erilaisia keinoja. Moni on ehtinyt kokeilla esimerkiksi lisäravinteita, erilaisia ruokavalioita, suoliston hoitamista, hormonien tasapainottamista tai mitokondrioiden tukemista.
Näistä voi olla hyötyä, ja esim. todetut ravintoainepuutokset ja sairaudet on tietenkin tärkeää hoitaa asianmukaisesti.
Mutta samalla on tärkeää huomioida se fysiologinen tila, jossa koko keho toimii. Jos keho on pitkään kuormittuneessa tai hälytystilassa, myös esim. ruoansulatus, aineenvaihdunta ja energian käyttö mukautuvat tähän tilanteeseen. Akuutissa uhkatilanteessa elimistö suuntaa voimavarojaan selviytymisen kannalta tärkeimpiin toimintoihin, eikä esim. ruoansulatus ole silloin etusijalla.
Siksi joskus pelkkä yksittäisten puutostilojen korjaaminen tai tiettyjen ravintoaineiden lisääminen ei riitä muuttamaan kokonaisuutta. Huomiota voidaan tarvita myös siihen, millaisessa fysiologisessa tilassa koko järjestelmä toimii.
Muuten kuntoutumisesta voi vähitellen tulla jatkuva korjausprojekti, jossa jokainen uusi tutkimus, löydös tai teoria tuo jälleen uuden asian, joka pitäisi saada kuntoon.
Ja silloin kokonaisuus voi jäädä helposti huomaamatta.
Kuten tässä artikkelissa olemme käyneet läpi, hermosto, immuunijärjestelmä, hormonitoiminta, aineenvaihdunta ja solut vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Siksi kuntoutumisessa voi olla yksittäisten mekanismien korjaamisen sijaan tärkeämpää vaikuttaa myös niihin olosuhteisiin, joissa koko järjestelmä toimii.
Tämä voi tarkoittaa hermoston säätelyn tukemista, kuormituksen tasapainottamista, palautumisen edellytysten vahvistamista, oireisiin liittyvän jatkuvan uhkan vähentämistä sekä sellaisten olosuhteiden rakentamista, joissa kehon toimintakyky voi vähitellen vahvistua.
Vaikka pitkittyneisiin oireisiin liittyisi todellisia fysiologisia muutoksia – jopa solutasolla – niitä ei välttämättä tarvitse yrittää korjata yksi kerrallaan.
Kun vaikutamme hermoston säätelyyn, vaikutamme samalla koko kehon fysiologiaan ja niihin olosuhteisiin, joissa myös solut toimivat, mukautuvat ja uusiutuvat.
Miten kuntoutumista voidaan lähteä rakentamaan?
Pitkittyneistä oireista kuntoutumisessa ei ole kyse vain siitä, mitä kehossa tapahtuu, vaan myös siitä, miten sen toimintaa voidaan lähteä muuttamaan käytännössä.
Maksuttomassa webinaarissamme “Miten saada elämä takaisin pitkittyneistä oireista huolimatta?” avaamme tarkemmin, miksi oireet voivat jatkua pitkään ja miten kuntoutumista voidaan lähteä rakentamaan.
Ilmoittaudu maksuttomaan webinaariin tästä>>>
- Aino & Noora
Oireista Elämään Akatemian perustajat ja valmentajat. Olemme itse kuntoutuneet pitkittyneistä oireista ja nykyään autamme myös muita rakentamaan tietä takaisin kohti parempaa toimintakykyä ja elämää.
Tutustu meihin tarkemmin ja lue omat kuntoutumistarinamme täältä>>>
Lähteet
- Naviaux RK, Naviaux JC, Li K ym. (2016). Metabolic features of chronic fatigue syndrome. Proceedings of the National Academy of Sciences, 113(37), E5472–E5480.
PubMed – Naviaux ym. 2016 - Naviaux RK (2020). Perspective: Cell danger response Biology – The new science that connects environmental health with mitochondria and the rising tide of chronicillness. Mitochondrion, 51, 40–45.
PubMed – Naviaux 2020 - Nelson MJ, Bahl JS, Buckley JD, Thomson RL & Davison K (2019). Evidence of altered cardiac autonomic regulation in myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome: A systematic review and meta-analysis. Medicine, 98(43), e17600.
PubMed – Nelson ym. 2019 - Syed AM ym. (2025). Mitochondrial Dysfunction in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome.Physiology.
PubMed – Syed ym. 2025 - Walburn J, Vedhara K, Hankins M, Rixon L & Weinman J (2009). Psychological stress and wound healing in humans: A systematic review and meta-analysis. Journal of Psychosomatic Research, 67(3), 253–271.
PubMed – Walburn ym. 2009 - Liira H. (2020). Uusi toiminnallisten häiriöiden poliklinikka kuntouttaa, kouluttaa ja kehittää hoitoa. Duodecim, 136(3), 273–274.
Duodecim – artikkeli
